Olen ollut monessa mukana ja kokemuksia on karttunut.

Tuo johtuu pitkälti siitä että parhaimpani mukaan olen avoin elämälle,

sillä se avaa mahdollisuuksia jotka usein vievät tuntemattomiin seikkailuihin.
 

Monesti myös vaikeudet kääntyvät voitoksi, ja olisihan se nyt aika tylsää,

jos kaikki mihin ryhtyisit olisi aivan liian helppoa ja onnistuisit siinä heti.

Kyllä haasteita pitää olla ja niitä on hyvä myös ottaa, sopivasti. 

Minä hain pitkään noita kokemuksia jännittävien harrastuksien parista. Paini, enduro-moottoripyöily, alamäkiajo ja kiipeily ovat tulleet tutuiksi, päihdemaailmaa unohtamatta. Kuitenkin, kun asioita tekee aikansa, niin usein niistä saatava mielekkyys nousee ajatuksiin, eli vaikka saavutan tavoittelemani asian, niin entäs sitten? Saavutanko sen avulla pysyvämpää onnellisuutta, ja minkä verran tuon saavutuksen saaminen on vienyt energiaani? Onko matka saavutukseen ollut onnellinen?

Nämä kysymykset ovat johtaneet syvempään pohdintaan onnellisuudesta, siitä mitä se vaatii. Se on ohjannut painopistettä itsekeskeisestä ajattelusta yhteisen hyvän eteen, niin sanottuun palvelutyöhön. Ja paradoksaalisesti, onhan sekin äärimmäisen itsekästä, jos tietää ja toteuttaa olemustaan onnellisuuteen, muita auttamalla. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa, moninkertaisesti.

Viimeisinä vuosina, tekemiseni on painottunut pitkälti ajankohtaisista ja tärkeistä asioista tiedottamiseen sekä siihen että tuota tietoa tuon myös politiikkaan. Olen myös kouluttautunut kokemusasiantuntijaksi kannabiksesta, missiona ja visiona auttaa nuoria välttämään niitä samoja virheitä joita itse tein. Näistä voit lukea lisää alla olevien linkkien kautta.