hyväksikäyttökeskustelu

Voisiko olla, että peilisolumme toimivat niin, että kun omassa yhteisössä tapahtuu käyttäytymistä josta seuraa häpeää, niin emme sitä itsekään halua kohdata? Tuota on helppoa tarkastella kun kyseessä on muiden piirit, esimerkkeinä vaikkapa tiivis uskonnollinen yhteisö, urheiluseura tai poliittinen puolue. Saattaako oma maine tai turvallisuuden tunteen tarve, joka tosin ei kestävällä pohjalla ole, olla niin tärkeä, ettei edes huomata, että muut kyllä huomaavat? Hiljaisuuden tie on helppo valinta, mutta palveleeko se sittenkään yksilöitä tai yhteisöä? Tuossapa joitain omia mietteitäni, jotka liittyvät tähän käymäämme keskusteluun Anni Sinilahden, Henna Marian ja Samuli Perälän kanssa.